Pähkinäsiiven salaisuus, osa 3. Oli kaunis aamu. Pähkinä heräsi auringonnousuun ja haukotteli. Aluksi hän luuli olevansa omassa pesässään, kaukana metsistä ja vaaroista. Hetken päästä hän huomasi olevansa samassa saniaispesässä, jonne hän oli eksynyt yöllä. ”Ai sinä olet hereillä” sanoi Apilasydän. ”Niin kai” Pähkinä naukaisi ja ponkaisi ylös sammalvuoteestaan. ”Kuules Pähkinä” aloitti Apilasydän. ”Mitä” Pähkinä kysyi. ”En voi pitää sinua täällä ikuisesti” Apilasydän jatkoi. Pähkinä oli hiljaa. ”Minä ajattelin, että sinä voisit liittyä klaanien joukkoon” Apilasydän sanoi ja vaikutti hieman hermostuneelta. Pähkinä oli hetken hiljaa. Sitten hän naukaisi: ”Se olisi mahtavaa! ”Minun täytyy ensin puhua Nokkostähden kanssa” muistutti Apilasydän. Pähkinä odotti levottomasti pesässään. Pian ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen Apilasydän palasi. ”No pääsenkö” Pähkinä kysyi. ”No…pääset” sanoi Apilasydän ja katsahti hieman epäröiden Pähkinää. ”Tulkaa kaikki Suurkallioille kuulemaan minua” kajahti Nokkostähden ääni. ”Tule, mennään” sanoi Apilasydän ja lähti juoksuun. Suurkallioille päästyään Apilasydän naukaisi ” Mene tuonne ylös” ja osoitti hännällään Suurkallioitten kiviaskelmia. Pähkinä kiipesi ylös. ”Meillä on uusi soturi nimitettävänä” sanoi Nokkostähti. ”Kuka? ”Eivät oppilaat ole vielä valmiita” huusi Okamarja niminen soturi. ”Astu esiin, Pähkinä” sanoi Nokkostähti.
